7. PALUU LUVATTUUN MAAHAN (Nehemia 2)

Aluksi: Vuosi oli 445 eKr. Neljä kuukautta aikaisemmin Nehemia oli kuullut veljeltään Jerusalemin surkeasta tilasta. Hän oli päättänyt silloisen rukouksensa sanoilla: ”Anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta.” Muistamme, että kuningas Artaksekses (Artasasta) oli kieltänyt muurien rakentamisen kymmenkunta vuotta aikaisemmin, koska oli kuullut Jerusalemin olleen kapinallinen kaupunki.

Jakeet 1-2. Persian kuninkaan edessä ei kuulemma saanut näyttää surullista naamaa.

Jakeet 3-5. Nehemia tiesi, että kuningas oli aikaisemmin kieltänyt muurien rakentamisen.

Jae 6. Itse asiassa matka kesti 12 vuotta. Niin pitkästä ajasta ei tässä varmaan kuitenkaan sovittu.

Jakeet 7-8. Nehemia pyysi kulkulupia itselleen ja seurueelleen ynnä rakennustarvikkeita. x”Jumalani hyvä käsi oli ollut minun päälläni.” (Jae 8b RK38)

Jae 9-10. Eufratin länsipuolinen maakunta tarkoitti Juudaa, Samariaa, Foinikiaa ja Syyriaa. Sanballatin nimi löytyy myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Hän oli Samarian käskynhaltija eli maaherra. Tobia oli syntyisin ammonilainen, korkea-arvoinen virkamies Persian hallinnossa.

Jakeet 11-12. Oli varmaan kuutamoyö. Nehemia otti mukaansa vain omat luotetut palvelijansa.

Jakeet 13-16. Ks. 400-luvun Jerusalem kartalta. Nehemia lähti liikkeelle kaupungin länsipuolelta ja kulki kohti etelää. Kohta kulku kävi vaikeaksi. Pahin paikka oli Kidronin laakson kohdalla.

Jakeet 17-18

Jakeet 19-20. Nyt esitellään Nehemian kolmas vastustaja, suuri arabialainen heimopäällikkö Gesem. Hänenkin nimensä tunnetaan Raamatun ulkopuolisista lähteistä.

Lopuksi: Jeesus asetti johtajuuden ihanteeksi palvelemisen: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35.) Sellainen johtaja oli Nehemia ja sellainen oli myös Jeesus. Hän, vaikka oli kuningas, suostui kuolemaan orjan kuoleman alamaistensa puolesta.

© www.raamattupiiri.fi