1. MIES, NAINEN, PARATIISI JA AVIOLIITTO 1. Ms. 1:26-28 ja 2:7-25

Aluksi: Tässä osiossa on niin paljon kysymyksiä, että sitä voidaan käsitellä kahdenkin kokoontumiskerran aikana.

1:26-28

• Kenen kanssa Jumala suunnitteli ihmisen luomista (26)?
• Mitä tarkoittaa, että ihminen on a) Jumalan kaltainen ja b) hänen kuvansa (27)?
• Mikä on ihmisen ja eläimen ero?
• Miettikää, miksi "Jumalan kuvaan" tarvittiin kaksi sukupuolta: mies ja nainen (27)?
• Luomakunta annettiin ihmisen – myös naisen – hallittavaksi. Miten luontoa voidaan hallita sen eduksi, ei tappioksi (26b, 28b)?
• Mitä Jumalan siunaus näyttäisi tarkoittavan jakeen 28 perusteella?

2:7-9. Maa kuuluu hepreaksi "adama" ja ihminen "adam". Ks. jae 7 molemmista käännöksistä. Sana Eden tarkoittaa onnen maata ja viittaa johonkin todelliseen maantieteelliseen paikkaan tällä telluksella.

• Verratkaa toisiinsa jakeita 2:7 ja 1:27. Miettikää, miksi Jumala halusi kuvata miehen ja naisen luomisen ensin yhdessä ja sitten erikseen?
• Mitä ajattelette siitä, että ihminen on luotu maan tomusta?
• Verratkaa ensimmäisten ihmisten arkipäivää meidän arkipäiväämme (8-9)?
• Mihin elämän puuta tarvittiin?
• Eikö paratiisi olisi ollut paljon parempi paikka ilman hyvän- ja pahantiedon puuta? Mihin sitä tarvittiin?
• Miksi Jumala tahtoi istuttaa nuo kaksi puuta keskelle paratiisia, ei jonnekin sen nurkkaan?
• Miksi meidänkin elämässämme pitää olla jokin kiusauksen paikka?

10-17. Paratiisin paikkaa on mahdotonta määritellä tekstissä mainittujen jokien perusteella.

• Mikä oli ehkä Jumalan tarkoitus, kun hän päätti jättää Edenin paikan salaisuudeksi jälkipolville?
• Miettikää, mitä kaikkea ihminen olisi paratiisissa voinut tehdä, jos hän olisi saanut siellä pysyä (15)?
• Mitä se osoittaa, että paratiisinkin luontoa piti "varjella", vaikkeivät sen asukkaat olleet edes syntisiä (15)?
• Jakeet 16-17 sisältävät ihmiskunnan ensimmäisen Raamatun. Missä on sen laki, entä evankeliumi?

18-20. Nimittäminen on Raamatussa tärkeä asia. Se osoittaa auktoriteettiaseman, kuka on kenenkin "pää".

• Miettikää, miksi Jumala antoi Adamin elää ensin jonkin aikaa ilman vaimoa?
• Mikä oli ihmiskunnan ensimmäinen tieteellinen tehtävä (19-20)?
• Mitä osoittaa se, etteivät Jumalan ystävyys, eläinten seura ja mielekäs työ riittäneet miehelle elämän sisällöksi (20b)?

18, 21-25. Jakeessa 18 esiintyvää heprean sanaa apu, ezer, käytetään useimmiten Jumalan avusta puhuttaessa. Sana kumppani tarkoittaa kirjaimellisesti "vastakappaletta". Adam sai antaa nimen naiselle, kuten sitä ennen eläimille. Se osoittaa, että jo paratiisissa sukupuolten välillä oli järjestys: Mies on vaimon pää, kuten Jumala on Kristuksen pää (1. Kor. 11:3). Nainen = "issa" = "miehetär".

• Kuvitelkaa, miltä Adamista ja naisesta tuntui, kun he näkivät toisensa ensi kerran?
• Mitä ajattelette siitä Jumalan sanasta, että nainen luotiin miehelle sopivaksi avuksi ja kumppaniksi, ei päinvastoin?
• Jakeet 22-25 kuvaavat maailman ensimmäisiä häitä. Mitä osaa Jumala näissä häissä esitti?
• Jakeessa 24 Herra sanoo kaikille tuleville polville, missä järjestyksessä naimisiin on mentävä. Mitä tarkoittaa käytännössä, että isästä ja äidistä on luovuttava ennen kuin liitytään yhteen?
• Mitä parisuhteelle tapahtuu, jolleivät aviopuolisot luovu vanhemmistaan ja perusta uutta yksikköä yhteiskunnan edessä?
• Mitä tämä teksti sanoo avoliitosta?
• Mistä on osoituksena se, etteivät mies ja nainen hävenneet alastomuuttaan toistensa edessä (25)?
• Kun Jeesukselta kysyttiin avioerosta, hän vastasi: Luoja teki alun perin ihmisen mieheksi ja naiseksi... Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Matt. 19:4-6). Miettikää, miksi Jeesus tahtoi lisätä luomiskertomuksen hääkuvaukseen vielä tuon viimeisen lauseen?
• Mitä nämä Jeesuksen sanat opettavat a) avioerosta ja b) homoseksuaalisesta parisuhteesta?

Lopuksi: Avioliittoa Jumala käyttää esimerkkinä kuvatessaan omaa suhdettaan kansaansa. Hän on sulhanen/ aviomies, ja Israel/ seurakunta on hänen morsiamensa. Herran rakkaus morsiameensa oli niin suuri, että hän suostui kärsimään, ja jopa kuolemaankin tämän puolesta (Ef. 5:25-27). Raamattu päättyy kuvaukseen Karitsan häistä, missä nämä kaksi tulevat lopullisesti "yhdeksi lihaksi", ja heidän onnensa jatkuu iankaikkisesta iankaikkiseen.