13. SAULIN JÄLKELÄISTEN SURMA, DAAVIDIN SOTURIT (2. Sam. 20:23-21:22 ja 23:8-39)

Taustaa: Joosua oli vannonut Herran nimeen, että gibeonilaisten heimo saisi jäädä asumaan Israelin kansan keskuuteen. Saul oli kuitenkin halunnut puhdistaa maan kanaanilaisista, ja vainosi heitäkin. Tästä oli seurauksena kansallinen "verivelka", joka vaikutti jopa ilmastoon. (Mooseksen kirjojen mukaan viaton veri saastuttaa maan. Vrt. 4. Moos. 35:33.) Nyt gibeonilaiset piti siis saada peruuttamaan kirouksensa ja siunaamaan Israelia. Tämä tapahtuma on sijoitettu 2. Samuelin kirjan loppupuolelle, mutta aivan ilmeisesti se tapahtui jo paljon aikaisemmin.

20:21-26

LUKU 21

21:1-6. Jae 6 luetaan molemmista käännöksistä.

21:7-10. Ohranleikkuun ensimmäiset päivät osuivat huhtikuuhun, jolloin syyssateiden tuloon oli aikaa vielä kuukausimääriä. (Ellei tässä sitten tarkoiteta jotain tavallisuudesta poikkeavaa sadekuuroa.) Nälänhätä loppui sateen tultua. Mutta silloin olivat kaikki muut Saulin jälkeläiset kuolleet paitsi Jonatanin poika.

21:11-14. Saulin ja Jonatanin päättömät ruumiit oli haudattu noin 20 vuotta aikaisemmin Gileadin Jabekseen, Jordanin taakse. Seitsemän miehen kuolema tapahtui taas Saulin hallituskaupungin Gibean lähellä olevalla vuorella (6). Katsokaa kartasta, miten pitkä matka noiden kahden paikkakunnan välillä oli.

21:15-22. Nämä jakeet kertovat filistealaissotien aikana tapahtuneista uroteoista. Daavid oli taistellut ensimmäisen taistelunsa filistealaisen jättiläisen kanssa, ja niin hän taisteli viimeisenkin. Jae 19 mainitsee Goljatin, mutta Aikakirjat täsmentävät, että kysymys olikin tämän veljestä Lahmista (1. Aik. 20:5).

23:8-39. Jakeet luetaan hiljaa ja samalla alleviivataan tekstistä kaikki tutut nimet. Seuraavat kysymykset voi jättää esittämättäkin.

Lopuksi: Jumala joutui kärsimään samat tuskat kuin Rispa: hänenkin Poikansa "lävistettiin paaluihin", että koko maailman verivelka saataisiin maksetuksi. Sekin velka, minkä Suomi on itselleen hankkinut väkivaltaisuudellaan ja aborteillaan.

© www.raamattupiiri.fi