15. USKONVANHURSKAUS
1. Mooses 15

Taustaa: Herra oli antanut Abramille lupauksen jälkeläisistä ja siunauksesta jo silloin, kun tämä oli lähtenyt Kaksoisvirtain maasta kohti tuntematonta tulevaisuutta: "Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi." (1. Moos. 12:2*.) Samaten Herra oli luvannut antaa Abramin jälkeläisille omaksi Kanaanin maan (12:7). Näiden lupausten antamisesta oli kulunut vajaat 10 vuotta.

Jakeet 1-4. Elieser oli Damaskosta hankittu orja. Hänen nimensä tarkoittaa "miestä, jota Jumala auttaa".

Jakeet 5-8. Luetaan jae 6 molemmista käännöksistä. Se että jonkun usko voidaan lukea hänelle vanhurskaudeksi, mainitaan nyt ensimmäistä kertaa Raamatussa. "Vanhurskauttaa" on oikeustermi, joka tarkoittaa, että tuomari julistaa syyttömän syyttömäksi.

Jakeet 9-12 ja 17. Tässä kuvataan ikivanha tapa solmia liitto: uhrieläinten ruhot halkaistiin ja liiton osapuolet kulkivat niiden välistä. Tuo tapa oli käytössä vielä Jeremiaan aikaan, yli 1000 vuotta myöhemmin (Jer. 34:18-19). Liitto-teemaan palaamme vielä 17. luvussa.

Jakeet 13-16. Raamatussa käsite "syntivelka" on tärkeä. Jeesuskin kutsui syntiä velaksi Isä meidän rukouksessa. Amorilaiset eli kanaanilaiset kartuttivat syntivelkaansa holtittoman seksin harjoittamisella ja lapsiuhreilla.

Jakeet 19-21. Näissä jakeissa luetellut kansat asuivat tuohon aikaan Kanaanin maassa.

Kokoavat kysymykset

Lopuksi: Paavali selittää tätä lukua näin: Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. (...) Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. (Room. 4:3-5*.) Abrahamia ei siis julistettu vanhurskaaksi hyvien töittensä tähden vaan pahoista teoistaan huolimatta.

© www.raamattupiiri.fi