Teksti (tulostettavaksi ja monistettavaksi)
A. Patriarkat odottivat kaupunkia
Hepr. 11:10. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. (...)13. Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. (...) 16. Ei, he (patriarkat) odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
B. Jumalan asuinsija ihmisten keskellä
Ilm. 21:2. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." 5. Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken (...) 7. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. 8. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." (...)
C. Uusi Jerusalem
Ilm. 21:10. Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. 11. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. (...) 22. Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. 23. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. 24. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. 25. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. 26. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. 27. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.
22:1. Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. 2. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. 3. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.
A. Patriarkat odottivat kaupunkia
Taustaa: Raamatun kaupunki-teema, joka alkoi 1. Mooseksen kirjasta, päättyy näihin teksteihin. Alun alkaen Baabel ja Ninive edustivat Jumalaa vastaan noussutta kulttuuria, ja Jerusalem taas Jumalan kaupunkia. Sitten Jerusalem tappoi profeettansa ja ristiinnaulitsi Jumalan Pojan (Ilm. 11:8). Tarvittiin aivan uusi kaupunki, joka ei olisi ihmisen tekoa, vaan Jumalan.
Hepr. 11:19,13,16
B. Jumalan asuinsija ihmisten keskellä
Taustaa: Sana "kaupunki" on hepreaksi feminiini-sukua. Siksi eri kaupunkeja on pitkin matkaa Raamatussa verrattu naisiin: Herran morsiameen, vaimoon tai sitten – kuten Niniven kohdalla - porttoon.
Ilm. 21:2-8.
C. Uusi Jerusalem
Taustaa: Kun luet tätä tekstiä, palauta mieleesi se, mitä opiskelimme Niniven rikkauksista ja niiden kohtalosta. Samaten on hyvä pitää mielessä Raamatun alkulukujen kuvaus Eedenin puutarhasta.
Ilm. 21:10-11, 22-27 ja 22:1-5
Kokoava kysymys:
Lopuksi: Jumalan kaupungin katuja ei tahraa enää viattomien veri, kuten kaikkia muita kaupunkeja on tahrannut. Uudessa Jerusalemissa muistetaan kuitenkin verta – siellä lauletaan ylistystä Teurastetulle Karitsalle iankaikkisesta iankaikkiseen.
© www.raamattupiiri.fi