2. SINUN JUMALASI ON MINUNKIN
JUMALANI 1:14-22
Aluksi: Viime kerralla tutkimme Noomin
kotimatkan alkua. Ensiksi hän otti miniänsä mukaansa, mutta
vähitellen hänen
omatuntonsa alkoi häntä soimata. Noomi näet tiesi, mikä kohtalo
moabilaistyttöjä Israelissa odottaisi, nimittäin syrjintä ja
köyhyys. Ei
toivoakaan, että kukaan kunniallinen israelilainen huolisi heitä
vaimokseen.
Nuorilla naisilla oli koti ja vanhemmat Moabissa. Siellä heillä
olisi vielä
mahdollisuus päästä naimisiin ja tulla onnellisiksi. Sinne heidän
oli jäätävä,
päätti Noomi ja koetti hyvästellä itkevät miniänsä.
Orpa
- Mitä kaikkea Orpa menetti
luopuessaan anopistaan (14-15)? (Mitä hänen Jumala-suhteelleen
todennäköisesti
tapahtui?)
- Kuvitelkaa, millaista Orpan
loppuelämä oli Moabissa.
Ruut
- Miettikää eri syitä, mitkä olivat
saaneet Ruutin rakastamaan anoppiaan niin syvästi kuin hän
rakasti (15-16)?
- Miten meistä voisi tulla
sellaisia valonsäteitä omien perheenjäsentemme elämään kuin mitä
Noomi oli
miniöittensä elämässä?
- Mitkä seikat osoittavat, että
Ruutin usko Israelin Jumalaan oli oikeaa ja pelastavaa uskoa
(16-17)?
- Miksi Ruut halusi uskoa Noomin
Jumalaan, vaikka ei ollut nähnyt tämän antavan omilleen mitään
muuta kuin
onnettomuutta onnettomuuden päälle? (Mitä Herralla oli
tarjottavanaan
sellaista, mitä Kemos ei voinut uskovaisilleen antaa?)
- Miksi Ruut ei halunnut palata
Moabiin edes anoppinsa kuoltua, vaan tahtoi tulla haudatuksi
tämän viereen
Israelin multiin (17a)?
- Mitä jakeet 16-17 opettavat
meille ihmisten välisestä rakkaudesta? Entä Jeesuksen
rakkaudesta?
Noomi
- Mikä sai Noomin lopulta myöntymään
Ruutin mukana pysymiseen, vaikka hän ensin oli ollut jyrkästi
sitä vastaan (18)?
- Oliko Noomi mielestänne katkera
kertoessaan betlehemiläisille onnettomuuksistaan (19-21)?
Perustelkaa
vastauksenne.
- Mitä Noomi tahtoi sanoa
nimittäessään tässä kohden Jumalaa nimen omaan Kaikkivaltiaaksi?
- Oliko Noomi oikeassa uskoessaan
onnettomuuksiensa tulleen Jumalalta vai olisiko hänen pitänyt
uskoa niiden
tulleen Saatanalta? (13b ja jakeet 20-21)
- Mitä mieltä olette jakeiden 8b-9
perusteella: uskoiko Noomi vielä kaikkien kolmen katastrofin
jälkeenkin Jumalan
hyvyyteen? Perustelkaa vastauksenne.
- Millainen Noomin loppuelämä olisi
ollut jos hän olisi ottanut kärsimyksensä kohtalon, sattuman tai
Saatanan
kädestä?
- Miten me oppisimme ottamaan
elämämme onnen ja onnettomuuden Kaikkivaltiaan Jumalan kädestä?
Lopuksi: Ruut
tiesi, että jos hän nyt antaisi anoppinsa palata yksin Israeliin,
kadottaisi
hän samalla näkyvistään tämän Jumalan. Noomi oli nimittäin
miniälleen hänen
ainoa "armonvälineensä", toisin sanoen ainoa keino elävän Jumalan
kohtaamiseen. Mitä hyvää Ruut sitten Noomin Jumalassa näki?
Rakkauden voima.
Ruut oli vierestä todistanut, mitä hedelmää usko Herraan kantoi
hänen anoppinsa
elämässä. Kukaan muu Ruutin tuntemista anopeista ei rakastanut
miniöitään niin
kuin Noomi.
Ja toiseksi: usko Herraan antoi kestävyyttä
kärsimyksissä. Kukaan muu
Ruutin tuntema henkilö ei olisi pysynyt pystyssä tuollaisten
tragedioiden
keskellä toivoaan menettämättä. Mutta Noomilla oli aina joku,
jonka puoleen hän
voi kääntyä tuskassaan. Anopin Jumala ei vaatinut uskovaisiltaan
vihansa
lepyttämistä tai ihmisuhreja, toisin kuin Kemos. Ehkä Ruut
tajusi, että Herra
toimi rakkaudesta omiaan kohtaan silloinkin, kun antoi heille
kärsimystä.
Ja niin siis Ruut läksi Noomin kanssa
Israeliin, vaikka sitten elääkseen koko loppuikänsä toisen luokan
kansalaisena.
© www.raamattupiiri.fi