Taustaa: Piiritys alkoi joulukuussa 588 ja päättyi heinäkuussa 586; se kesti siis 1½ vuotta. Lopulta babylonialaiset saivat muurin särjetyksi ja pystyttivät heti tuomioistuimensa Keskiportille. Jeremia oli yhä vankina päävartiossa, kun kaikki tämä tapahtui (38:28).
Voi voitettuja! Tapahtui se, mikä maailman sivu on tapahtunut vaivoin valloitetussa kaupungissa: valloittajat ottavat vahingon takaisin! Valitusvirret kuvaavat Jerusalemin sydäntäsärkevän tilan noina päivinä.
Kuukauden päästä poltettiin temppeli, nimittäin ab kuun 9. päivänä (25.8. meidän kalenterimme mukaan??). Samana päivänä hävitti muuten myös Tiitus Herodeksen temppelin 550 vuotta myöhemmin.
Raamattupiiri: 52:5-20 ja Val. 5:8-16
(Huomatkaa, että suurin osa luvusta 52 on lainattu suoraan Kuningasten
kirjasta Jeremian kuoleman jälkeen. Ks. 2. Kun. 24:18-25:21.)
Tarina jatkuu... Muurit poltetaan. Väki pannaan kahleisiin ja viedään kokoamispaikkaan Raamaan. Kuinka moni miettii silloin: Jeremia oli oikeassa. Meidän olisi pitänyt kuunnella häntä. Kuinka moni vihaa johtajiaan, jotka saivat aikaan turhan teurastuksen? Sitten alkaa kuoleman marssi kohti Babyloniaa. Miten nälän näännyttämät ihmiset jaksavat taivaltaa 1500 km autiomaan teitä lapsia ja vanhuksia mukanaan raahaten, sitä on vaikea ymmärtää.
Entä Jeremia sitten, mitä hänelle tapahtui? Nebukadnessar itse oli käskenyt huolehtia hänestä. Babylonian kuninkaaseen oli varmaan tehnyt vaikutuksen, että Jeremia oli käskenyt kansansa antautua hänelle ja luottaa hänen armollisuuteensa. Hänen sanansa oli muutenkin osoittautunut Herran sanaksi sekä oman kansan että pakanoiden silmien edessä.
Yhtäkkiä päävartion portille ilmestyy Babylonian sotajoukon kerma. Pihalla istuu nälkiintynyt, laiha, partainen, likainen, pahoinpidelty mies, joka nousee yhtäkkiä arvoon arvaamattomaan. Nyt hän on vapain mies koko maassa.
Katuiko Jeremia ehkä joskus sitä, ettei silloin tehnyt toisenlaista ratkaisua ja lähtenyt Babyloniaan, kun suurkuningas sitä mahdollisuutta hänelle tarjosi? Siellä hän olisi saanut viettää turvatun vanhuuden kuninkaan suojeluksessa. Sen sijaan Jeremia menikin Mispaan käskynhaltija Gedaljan luo ja joutui vedetyksi mukaan kansansa viimeisiin traagisiin tapahtumiin.
Seuraavien kuukausien aikana Jeremia kirjoitti ehkä Valitusvirret. Hän ei voinut koskaan unohtaa niitä näkyjä, jotka oli nähnyt piirityksen loppuvaiheessa. Vielä kerran kyynelvirrat vuotavat vanhan profeetan silmistä. Val. 3 on hänen oma yksityinen tuskanhuutonsa ja samalla myös hänen uskontunnustuksensa.
© www.raamattupiiri.fi