Aluksi: Miten Rooman seurakunta oli syntynyt, sitä Raamattu ei meille kerro. Kuka sen perusti? Ei Paavali, sillä hän meni sinne nyt ensimmäistä kertaa. Ei ehkä Pietarikaan, sillä seurakunta oli ilmeisesti syntynyt jo ennen kuin hän lähti maailmaa kiertämään. Aquilas ja Prisca olivat kristittyjä silloin, kun keisari Claudius heidät Roomasta karkotti v. 49. Tiedämme varmasti, että siellä oli suuri seurakunta vuonna 57, jolloin Paavali kirjoitti sinne kirjeensä. On paljon mahdollista, että Rooman seurakunta sai alkunsa jo ensimmäisenä helluntaina Jerusalemissa kastettujen diasporajuutalaisten toiminnan kautta.
Vaikka Paavali ei ollut koskaan Roomassa käynyt, hän tunsi 25 seurakunnan jäsentä nimeltä (Room. 16). Listassa ovat ensimmäisinä Aquilas ja Prisca, joiden kanssa apostoli oli tehnyt työtä sekä Korintissa että Efesossa. Mutta missä hän oli oppinut tuntemaan nuo kaikki muut kristityt? Yksi mahdollisuus on se, että Roomasta karkotettuja juutalaiskristittyjä asui runsaasti ympäri Kreikkaa ja Vähää Aasiaa, ja Paavali oli tavannut heidät kenet missäkin. Kun karkotusmääräys sitten peruutettiin Claudiuksen kuollessa v. 54, niin moni palasi kotiinsa Roomaan. Niin myös Aquila ja Prisca, joiden kotia käytettiin täyttä päätä seurakunnan kokouspaikkana Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikoihin. Mutta 25 nimen joukossa on myös monta ei-juutalaista nimeä.
Varmaan nämä Roomalaiskirjeessä mainitut ystävät ja heidän perhekuntansa olivat juuri niitä, jotka tulivat Paavalia vastaan Forum Appiin ja Tres Tabernaen pikkukaupunkeihin saakka. (Edelliseen oli 65 ja jälkimmäiseen 50 kilometriä.)
Paavalin vankeus ei ollut pahinta laatua. Julius oli varmaan sanonut tästä miehestä hyvän sanan Rooman vankeinhoitolaitokselle. Ja muutenkin - eihän Paavalia minään suurrikollisena voitu pitää, hänen rikoksistaan kun ei ollut saatu aikaan minkäänlaista syytekirjelmää. Paavali saikin asua omassa asunnossaan sotilaan kanssa, ilmeisesti kuitenkin vartijaansa kiinni kahlittuna (20b). Nyt vanhan apostolin ei tarvinnut mennä maailmaan; maailma tuli hänen luokseen. Kristittyjä kaikista mahdollisista seurakunnista läheltä ja kaukaa kulki hänen ovestaan sisään ja ulos.
Keisarin päätöksen odottaminen kesti kokonaista kaksi vuotta. Niiden aikana syntyivät Efesolaiskirje, Kolossalaiskirje ja kirje Filemonille. Ne on kirjoitettu Timoteuksen avustuksella. Kirjeistä käy ilmi, että Paavalin luona olivat ainakin ajoittain Markus, Aristarkus, Demas ja Luukas sekä muita satunnaisempia vierailijoita.
Mutta aivan ensimmäiseksi Roomaan saavuttuaan Paavali kutsui koolle juutalaiset. Siinä vaiheessa hän oli ollut kaupungissa vasta kolme päivää...
28:17-31
1. |
|
2. |
|
3. |
|
4. |
|
5. |
|
6. |
|
7. |
|
8. |
|
Kokoavat kysymykset
Lopuksi: Roomassa tapahtui tällainenkin episodi: Filemonilta, eräältä Kolossan kristityltä, oli karannut orja. Tämä orja, Onesimos nimeltään, tahtoi päästä mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti ja pakeni Roomaan, jonne on linnuntietä 1600 km. Siellä hän jostakin syystä etsiytyi Paavalin majapaikkaan ja tuli uskoon. Apostoli kiintyi nuoreen mieheen kuin omaan poikaansa, mutta tahtoi kuitenkin lähettää hänet kotiin, mihin maan lakikin häntä velvoitti. Nyt Paavalilla oli vain se suuri huolen aihe, että miten Filemon tulisi Onesimosta kohtelemaan. Yleensä orjanomistajat antoivat karanneelle orjalleen sellaisen selkäsaunan, että siinä oli henki vaarassa. Varoitukseksi muille näes.
Paavali lähetti Onesimoksen takaisin ja kirjoitti hänen mukaansa kirjeen. Hän vetosi Filemoniin, että tämä säästäisi orjansa kovalta kohtelulta: Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut... Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni.... Kovin rakas hän on minulle... sekä ihmisenä, että Herran omana.... Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa, pane se minun laskuuni... (Filem. 8-18).
Miten Paavali osasikaan rakastaa! Uusi opetuslapsi ei koskaan vienyt hänen sydämestään vanhan tilaa. Aina sinne mahtui lisää väkeä – uusia ihmisiä, joista huolehtia, joita opettaa, joiden puolesta rukoilla.
Paavali toivoi pääsevänsä vapaaksi ja aikoi tulla Kolossassa käymään (Filem. 22). Hänellä oli varmaan ikävä hengellistä poikaansa Onesimosta.
© www.raamattupiiri.fi