9. DAAVIDIN LANKEEMUS (2. Sam. 11)
Taustaa: Daavid oli nyt noin 50-vuotias mahtava
kuningas. Batseba taas oli parikymppinen nuori rouva, jolle ei ollut ehtinyt
syntyä lapsiakaan. Hänen miehensä Uria kuului Daavidin valiojoukkoihin. Hän ei
ollut alkuperäinen israelilainen, mutta ilmeisesti jo hänen vanhempansa olivat olleet
Herraan uskovia, koskapa he olivat antaneet pojalleen nimen ”Herra on valoni”. Uria
oli mennyt upseeritoverinsa Eliamin tyttären kanssa naimisiin (2. Sam. 23:34,39).
Vanhan käännöksen mukaan sotaan lähdettiin vuoden vaihteessa, mikä Israelissa
ajoittuu lokakuuhun (jae 1). Silloin ei enää ollut niin kuuma kuin kesällä.
1-4.
Tiedämme, että Uria oli kunnian mies ja rakasti vaimoaan
syvästi (12:3). Meillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Batseba olisi
vastannut miehensä tunteisiin. Batseba ei tietenkään asunut yksin, vaan
miehensä perheen kanssa. Vanhan käännöksen mukaan hän oli ”puhdistunut saastaisuudestaan”,
eli hänen kuukautisensa olivat juuri loppuneet. Batseban piti odottaa pimeän
tuloon asti, ennen kuin hän voi mennä peseytymään puutarhaansa. Luultavasti
tuona yönä paistoi kuu. Muistamme, että Daavidilla oli haaremissaan kymmenen
vaimoa, joiden luo hän olisi voinut mennä milloin tahansa.
- Miksi juuri 50 vuotta on vaarallinen ikä miehelle?
- Miettikää mahdollisia syitä, miksi Daavid ei nukkunut
sängyssään, vaan käveli palatsinsa katolla.
- Mikä osoittaa, ettei tässä ollut kysymys oikeasta
rakastumisesta vaan pelkästä himosta?
- Mitä Daavid tässä tilanteessa ajatteli Jumalan käskystä: Älä
tee aviorikosta! (2. Moos. 20).
- Miten Daavid olisi ehkä reagoinut, jos hän olisi voinut
tuolla hetkellä nähdä tekonsa seuraukset?
- Koko kansa kunnioitti kuningastaan uskovaisena ja
Jumalalle kuuliaisena miehenä. Luuletteko, että Batseba silti aavisti
pahaa, kun häntä tultiin hakemaan kuninkaanlinnaan myöhään illalla?
- Koettakaa asettua Batseban asemaan tuon ajan
yhteiskunnassa. Mitä vaihtoehtoja hänellä oli, kun häntä tultiin hakemaan
kuninkaanlinnaan?
- Miksi Batseba ei huutanut, purrut ja potkinut joutuessaan
Daavidin sänkyyn? Vai tekikö hän niin? Perustelkaa vastauksenne.
- Mitkä seikat tekevät Daavidin vastuun paljon suuremmaksi
kuin Batseban?
- Mitä luulette: lukiko Daavid tuona iltana tavanomaisen
iltarukouksensa? Perustelkaa vastauksenne.
- Miten me voisimme varjella itsemme lankeamasta syntiin
kovan kiusauksen kohdatessa?
5-13.
Huomatkaa, että aviorikoksesta Mooseksen laki langetti
kuolemantuomion sekä miehelle että naiselle.
- Miten luulette nuoren Batseban käyttäytyneen raskautensa
alkuvaiheessa yhdessä asuvien sukulaistensa silmien edessä?
- Mitä vaihtoehtoja Daavidilla oli toimia, kun hän kuuli
Batseban olevan raskaana? Mitä seurauksia itse kustakin vaihtoehdosta olisi
koitunut hänelle itselleen ja Batseballe?
- Millaisen käsityksen saatte Uriasta aviomiehenä, ihmisenä
ja sotilaana näiden jakeiden perusteella?
- Miettikää eri syitä, miksi Uria kieltäytyi menemästä
kotiinsa. (Miten todennäköistä mielestänne on, että Uria oli ehtinyt
kuulla juoruja kuninkaasta ja vaimostaan?)
- Mitä osoittaa ihmisestä, jos hän ei humalassakaan toimi vastoin
periaatteitaan?
- Mitä Batseba ehkä ajatteli siitä, ettei hänen miehensä
tullut kotiin, vaikka oli Jerusalemissa käymässä?
14-25
- Mikä Daavidin käytöksessä oli erityisen kieroa ja
tuomittavaa?
- Mitä nämä jakeet kertovat meille uskovankin ihmisen omastatunnosta?
- Mitkä olivat Urian tunnelmat, kun hän palasi Jerusalemista
sotatantereelle a) jos hän ei tiennyt vaimonsa raskaudesta, b) jos hän
tiesi siitä?
- Laskekaa, moniko ihminen suunnilleen tiesi tässä
vaiheessa, mitä Daavidin ja Batseban välillä oli tapahtunut ja levitti
juttua eteenpäin?
- Mitä Daavidin a) kannattajat ja b) vastustajat hänestä nyt
ajattelivat?
- Voidaanko Daavidia mielestänne pitää uskovaisena tässä
elämänsä vaiheessa? Perustelkaa kantanne.
- Missä tässä luvussa on Jeesus?
Lopuksi: Daavid ei saanut kokea hetkenkään onnea
”uudesta rakkaudestaan”. Myöhemmin hän kuvasi tuon ajan tunnelmiaan näin: Niin
kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät
päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana.
Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä (Ps. 32:3-4).
© www.raamattupiiri.fi