www.raamattupiiri.fi    

27. JEREMIAN PERINTÖ (luvut 52:31-34, Dan. 9:1-2, 2. Aik. 36:17-23, 1. Aik. 3:17-24, Matt. 16:14)

Taustaa: Miten Jeremian elämä päättyi, sitä ei kukaan tiedä. Juutalainen perimätieto kertoo, että omat maanmiehet kivittivät profeetan kuoliaaksi viidentenä vuonna Jerusalemin valloituksen jälkeen. Joka tapauksessa on erittäin todennäköistä, että Jeremian luut on haudattu "orjuuden pesän" multiin – sinne minne Joosef ei missään tapauksessa tahtonut tulla haudatuksi. Baruk oli eräs niitä harvoja, jotka palasivat kotiin – Jeremian viimeiset saarnat kirjakäärössä kainalossaan.

Tuli siis lopulta päivä, jolloin Jeremia itki viimeiset kyynelensä. Kerran Uuden Jerusalemin portilla Herra itse tulee pyyhkimään ne hänen silmistään. Maan päällä ei tapahtunut kertaakaan noiden yli 40 vuoden aikana, että Jeremia olisi saanut kokea sanomansa menneen perille. Mutta taivaan portilla Jeesus on sanova hänelle: "Sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Mene Herrasi iloon!" Eikö se ole kylliksi?

Sillä portilla odottavat häntä ne harvat ihmiset, jotka uskoivat hänen sanansa ja toimivat sen mukaan: Safanin perhe, Baruk, afrikkalainen Ebed-Melek ja ehkä myös Babylonian suurkuningas Nebukadnessar (Vrt. Dan. 4:34).

Raamattupiiri: 52:31-34 ja vielä kerran 1:11-19

52:31-34
(Nämä jakeet ovat suora lainaus 2. Kun. 25:27-30:stä.)

1:11-19

Tarina jatkuu... Jojakinille syntyi yhteensä seitsemän poikaa. 2. Aik. 3 luettelee vielä seitsemän sukupolvea hänen jälkeensäkin: Sealtiel – Pedaja – Serubbaabel – Hananja – Sekanja – Nearja – Eljoenai. (Lista ei tosin täsmää Matt. 1:12-15:n kanssa.)

Jälkeenpäin juutalaiset ovat aina pitäneet Jeremian sanoja Herran sanoina ja kunnioittaneet suuresti tämän profeetan muistoa. Mitään muuta ei tuolta ajalta olekaan enää jäljellä kuin Jeremian sanat. Ne eivät palaneet Jerusalemin ja temppelin kadotessa savuna taivaan tuuliin. Ne eivät kadonneet pakkosiirtolaisuuden sulatusuuniin.

Sanoma siis jäi. Totuuden ja armon sana jäi. Ennustukset uudesta liitosta ja Jeesuksesta jäivät. Esimerkki uskon rohkeudesta jäi. Ja kyynelten jäljet niille pergamenteille, joille Herran sana oli kirjoitettu.

© www.raamattupiiri.fi