www.raamattupiiri.fi    

26. ORJUUDEN MAAHAN (luvut 42-44)

Taustaa: Kostaako Nebukadnessar käskynhaltijansa ja sotilaittensa murhan, kas siinäpä kysymys. Jeremialta kysytään, pitäisikö juutalaisten lähteä pakoon Egyptiin. Edeltäkäsin on kuitenkin jo päätetty, mikä vastaus Jumalan on annettava. 10 päivän kuluttua Jeremia ilmoittaa Herran sanan: Kotiin pitää jäädä, Nebukadnessaria ei tarvitse pelätä. Jos juutalaiset kuitenkin menevät Egyptiin, niin miekka ja nälkä tavoittavat heidät siellä. Sinne he kuolevat.

Jeremiaa väitetään valehtelijaksi, vaikka hän on puhunut aina ja kaikkien edessä totta – myös piirityksen aikana. Mutta koska uskomista ei ole harjoiteltu tätä ennen, ei se onnistu nytkään. Kansa tekee kohtalokkaan erehdyksen. Herra ei anna yhtään lupauksen sanaa Egyptin matkalle, ja silti kansa päättää lähteä. Ja niin alkaa vanhan profeetan viimeinen matka – erämaan yli, orjuuden maahan. Onko Herra hänen kanssaan vielä silläkin matkalla? Toteuttaako hän omia suunnitelmiaan vielä tässäkin toivottoman tuntuisessa tilanteessa?

Saavutaan rajakaupunkiin Tahpanheeseen. Jeremia esittää viimeisen näytellyn vertauksensa: hautaa suuria kiviä pengertasanteeseen kuninkaallisen asunnon sisäänkäynnin eteen. Niiden päälle tulee Nebukadnessar pystyttämään valtaistuimensa, hän ennustaa.

Muutama vuosi kuluu. Ylä- ja Ala-Egyptin juutalaiset kokoontuvat yhteen pitkien matkojen päästä. Jeremia pitää heille vihoviimeisen puheensa ja vielä vihoviimeisen kerran hän kokee täydellisen tyrmäyksen.

Raamattupiiri: Vanhan profeetan viimeinen saarna 44:7-30

Tarina jatkuu... Ja niin on Jeremian päätettävä elämäntyönsä julistamalla kansalleen Jumalan tuomiota. Farao Hofra todellakin joutui vihollistensa käsiin v. 570, kuten Jeremia oli ennustanut. (Viholliset olivat kuitenkin egyptiläisiä, eivät babylonialaisia.) Nebukadnessar ei koskaan valloittanut Egyptiä, mutta hän lähetti sinne rangaistusretkikunnan v. 567 faarao Amasiksen aikaan. Ehkä joku hänen kenraaleistaan todella istui silloin noiden Tahpanheen pengermään kaivettujen kivien päällä.

Näin päättyi Jeremian sanoma.

© www.raamattupiiri.fi