www.raamattupiiri.fi    

14. PAKKOSIIRTOLAISTEN TULEVAISUUS JA TOIVO (luvut 29 ja 24)

Taustaa: Edellisestä tapauksesta ei ole kulunut pitkää aikaa. Kuningas Sidkia lähettää jostakin syystä Eleasan, Safanin pojan, ja Gemarjan, Hilkian pojan Babyloniaan (2-3) (Ehkä sen Hilkian, joka oli ollut ylimmäisenä pappina kuningas Josian aikana). Jeremia kirjoittaa saman tien kirjeen pakkosiirtolaisille, ja luovuttaa sen ystäväperheen vesan perille toimitettavaksi.

Antiikin ajalta ei ole säilynyt ainoatakaan muuta dokumenttia, jossa pakkosiirtolaisuuteen vietyä kansaa olisi kehotettu asettumaan aloilleen ja tekemään työtä vangitsijoittensa yhteiskunnan hyväksi – vieläpä rukoilemaan vangitsijoittensa puolesta.

Raamattupiiri: 29:1-23

Tarina jatkuu...
Vastaus Jeremian kirjeeseen (29:24-29). Kirjoittaja oli Semaja-niminen mies ja kirje oli osoitettu ylipappi Sefanjalle. (Sefanjasta ks. 21:1, 37:3 ja 52:24.) Semaja kehotti ylipappia panemaan jalkapuuhun ja kaularautaan Jeremian kaltaiset hullut ja hurmahenget. Miksi et estänyt mokoman kirjeen kirjoittamista, hän kysyi vihaisesti.

Vastaus Semajan kirjeeseen (30-32). Jeremia kirjoitti Babylonian pakkosiirtolaisille Semajasta: Häntä ei Herra ole lähettänyt. Hän on saanut kansan luottamaan valheeseen. Hän ja hänen jälkeläisensä menettävät Jumalan kansan kansalaisuuden.

© www.raamattupiiri.fi