www.raamattupiiri.fi
14. PAKKOSIIRTOLAISTEN TULEVAISUUS JA TOIVO (luvut 29 ja 24)
Taustaa: Edellisestä tapauksesta ei ole kulunut pitkää aikaa. Kuningas Sidkia lähettää jostakin syystä Eleasan, Safanin pojan, ja Gemarjan, Hilkian pojan Babyloniaan (2-3) (Ehkä sen Hilkian, joka oli ollut ylimmäisenä pappina kuningas Josian aikana). Jeremia kirjoittaa saman tien kirjeen pakkosiirtolaisille, ja luovuttaa sen ystäväperheen vesan perille toimitettavaksi.
Antiikin ajalta ei ole säilynyt ainoatakaan muuta dokumenttia, jossa pakkosiirtolaisuuteen vietyä kansaa olisi kehotettu asettumaan aloilleen ja tekemään työtä vangitsijoittensa yhteiskunnan hyväksi – vieläpä rukoilemaan vangitsijoittensa puolesta.
Raamattupiiri: 29:1-23
- Miettikää, millaiset vaikeudet Juudan pakkosiirtolaisia odottivat Babyloniassa (1-2)?
- Kenen syytä pakkosiirtolaiset ehkä ajattelivat pakkosiirtonsa olevan? Kenen vastuulla Herra sanoi sen olevan (4,7)?
- Mikä ero on sillä, että ihminen ottaa elämänsä tragediat Jumalan kädestä tai että hän ottaa ne kärsimyksen aiheuttajan tai suorastaan Saatanan kädestä?
- Miten eri tavoin pakkosiirtolaiset ehkä reagoivat kuullessaan Jeremian neuvot (4-7)?
- Miltä neljä vuotta Babyloniassa olleista pakkosiirtolaisista ehkä tuntui kuulla, että vasta heidän lapsenlapsensa tulisivat pääsemään takaisin kotiin (10)?
- Miten Jeremian ennustuksiin uskovan pakkosiirtolaisen arkipäivä erosi väärien profeettojen ennustuksiin uskovan pakkosiirtolaisen arkipäivästä (8-10)?
- Soveltakaa jakeet 5-7 Karjalan evakoihin Suomessa ja Palestiinan pakolaisiin, joista monet ovat asuneet pakolaisleireillä kymmeniä vuosia.
- Mikä oli pakkosiirtolaisten kuvitteleman tulevaisuuden toivon ja Herran lupaaman tulevaisuuden toivon ero (11-14)?
- Mitä tulevaisuutta ja toivoa voidaan luvata sillekin, joka on menettänyt kaiken toivon?
- Sovella jakeet 11-13 omaan elämääsi. Mitä hyvää sinun "pakkosiirtolaisuutesi" ehkä saa elämässäsi aikaan?
- Kotimaahan jääneet juutalaiset luulivat olevansa onnellisemmassa asemassa kuin ne, jotka vietiin Babyloniaan. Miksi heidän tilanteensa Herran mielestä oli kuitenkin huonompi kuin pakkosiirtolaisten (16-19)?
- Millaisia yleispäteviä väärän profeetan tuntomerkkejä löytyy Ahabista ja Sidkiasta (8-9, 15, 21-23)?
- Miksi väärä profeetta ei pysty lohduttamaan sitä, jonka kärsimys ei poistu, esimerkiksi ihmistä, joka ei parane sairaudestaan tai jonka on kohta kuoltava?
- Miksi väärän profeetan rangaistuksen täytyy olla noin kova (22-23)?
- Kuvitelkaa, millaista Jeremian toiminta olisi ollut, jollei vääriä profeettoja olisi ollut olemassakaan.
Tarina jatkuu...
Vastaus Jeremian kirjeeseen (29:24-29). Kirjoittaja oli Semaja-niminen
mies ja kirje oli osoitettu ylipappi Sefanjalle. (Sefanjasta ks. 21:1, 37:3 ja
52:24.) Semaja kehotti ylipappia panemaan jalkapuuhun ja kaularautaan Jeremian
kaltaiset hullut ja hurmahenget. Miksi et estänyt mokoman kirjeen
kirjoittamista, hän kysyi vihaisesti.
Vastaus Semajan kirjeeseen (30-32). Jeremia kirjoitti Babylonian pakkosiirtolaisille Semajasta: Häntä ei Herra ole lähettänyt. Hän on saanut kansan luottamaan valheeseen. Hän ja hänen jälkeläisensä menettävät Jumalan kansan kansalaisuuden.
© www.raamattupiiri.fi