11. JUMALAN SANA POLTETAAN (luvut 36, 45)
Taustaa: Ollaan yhä Jojakimin 4-5. hallitusvuodessa (605-04 eKr.).
Juuda pelkää ja vapisee, sillä Babylonian armeija valloittaa
naapurimaan toisensa perään. Paastopäivä on kuulutettu
kansallisen hätätilan tähden.
Nyt Herra tahtoo, että hänen sanansa saatettaisiin kirjalliseen
muotoon. Kysymyksessä ovat luultavasti Jeremian kirjan luvut 1-20. Kirjakäärön
kirjoittamiseen menee noin vuosi, vrt. 36:1 ja 9.
Tekstissämme esiintyy ensimmäisen kerran Jeremian sihteerin,
Barukin nimi. Lopulta yksinäinen profeetta on siis saanut rinnalleen nuoren
ystävän, joka ei häntä hylkää hamaan katkeraan
loppuun asti. Baruk kuuluu ylhäiseen perheeseen ja hänen nimensä
merkitsee "siunattua". Hänen veljensä on todennäköisesti
se kuninkaan majoituspäällikkö, josta puhutaan jakeessa 51:59.
Tekstistä löytyy taas kahden Safanin perheen jäsenen nimet:
Gemarja ja Miika.
Raamattupiiri 36:1-26
- Mitä tämä teksti opettaa meille Raamatun inspiraatiosta
(2-4)? (Miten Jeremia voi muistaa kahden vuosikymmenen takaa sanatarkasti,
mitä Herra oli hänelle puhunut? Minkä tähden voimme
luottaa Jumalan sanan olevan kokonaan totta?)
- Mitä jakeet 3 ja 7 opettavat meille Jumalan toimintatavoista?
- Mitä arvelette jakeiden 3 ja 7 perusteella: miksi Jumala on niin
kauan ollut kärsivällinen meidän kansaamme kohtaan, sen
synneistä huolimatta?
- Miettikää, miksi Jeremiaalle oli annettu porttikielto temppeliin
(5)?
- Mikä oli tehnyt nuoren Barukin niin rohkeaksi, että hän
uskalsi mennä yksin temppeliin lukemaan Jeremian kauheat lainsaarnat
(6,8)?
- Kauanko luulette Jeremian kirjan 20 ensimmäisen luvun ääneen
lukemisen kestäneen?
- Montako kertaa Baruk luki Jeremiaan saarnat sinä päivänä
(10-21)?
- Ketkä kaikki kuulivat Herran sanat?
- Keneen Jeremian saarnat tekivät kaikkein suurimman vaikutuksen?
- Miksi enemmistö ei lotkauttanut korvaansakaan tuhon ennustuksille,
vaikka poliittinen tilanne oli todella uhkaava?
- Jakeet 22-26 kertovat, miten kolmikymppinen kuningas Jojakim, uskovaisen
isän poika, Jumalan sanaan suhtautui. Missä suhteessa hänen käytöksensä
poikkesi siitä, mitä hänen isänsä oli tehnyt 21
vuotta aikaisemmin kuultuaan temppelistä löytyneen kirjakäärön
sanat?
- Mikä teki Jojakimin noin kovapintaiseksi, vaikka hänen
valtakuntansa oli suuressa vaarassa?
- Mitä sokaisee tyrannit, etteivät he näe totuutta? (Vrt.
Hitler, Stalin jne.)
- Miten Safanin perhe oli onnistunut pysyttelemään totuudelle
uskollisena kaiken turmeluksen keskellä (11,12,25)?
- Tämä on ensimmäinen muistiinmerkitty esimerkki siitä,
että valtiovalta koettaa hävittää Jumalan sanan. Mitä
muita esimerkkejä tunnette?
- Millä tavoin Jumalan sanaa koetetaan tuhota meidän aikanamme?
- Mitä sinulle henkilökohtaisesti merkitsevät Jeesuksen sanat:
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa"
(Matt. 24:35)?
Tarina jatkuu... Kohta tämän jälkeen Nebukadnessar hyökkäsi
Jerusalemiin ensimmäistä kertaa. Ylhäisöperheiden poikia, mm.
Daniel, vietiin tässä 1. pakkosiirrossa panttivangeiksi, samoin ryöstettiin
temppelin kultaesineitä (Dan. 1:1-4).
Baruk oli niin kauhuissaan, että Herra antoi hänelle ikioman
lupauksen (luku 45). Seuraavat 20 kaoottista vuotta Barukilla oli aina turvanaan
se Jumalan lupaus, ettei hän tulisi kuolemaan väkivaltaista kuolemaa.
Jeremian viholliset eivät voittaisi häntä.
Jeremia ja Baruk joutuivat ilmeisesti viettämään maan alla
Jojakimin hallitusajan lopun (6-7 vuotta), ainakaan Jeremian kirja ei kerro mistään
profeetan toiminnasta tältä ajalta. Mutta Jeremialla oli nyt aikaa
kirjoittaa, aivan kuten Lutherilla Wartburgin linnassa. Hän kirjoittikin
Barukin avustuksella uudelleen tuhoutuneet luvut ja ehkä muitakin lukuja.