www.raamattupiiri.fi
7. HERRA ON KULUTTAVA TULI (3. Moos. 9-10)
Taustaa: Ilmestysmaja oli nyt valmis, uhrilaki annettu ja papit vihitty virkaansa. Heitä oli viisi: ylipappi Aaron ja hänen neljä poikaansa. Vihkimisjuhla oli kestänyt viikon. Kun se oli ohi, uhrasi Aaron ensimmäisen uhrinsa. Silloin Herra ilmestyi kansalleen kirkkaudessaan ja osoitti asuvansa sen keskuudessa.
Jakeet 1-6.
- Miten sinä kokisit sen, jos saisit kuulla Herran ilmestyvän itsellesi tämän päivän aikana?
- Millä mielellä luulette israelilaisten odottaneen Herran ilmestymistä (5-6)?
- Luuletteko, että Aaron jännitti sitä, osoittaisiko Herra hyväksyneensä hänen uhrinsa? Perustelkaa vastauksenne.
- Mitkä olivat ehkä Mooseksen tunnelmat tänä suurena päivänä?
Jakeet 7-21. Herra oli antanut määräyksen kaikista näistä uhreista. (Vrt. 3. Ms. 1-7). Uhrit toimitettiin ilmestysmajan pihalla seisovalla alttarilla. Syntiuhri ja polttouhri saivat aikaan sovinnon Jumalan ja ihmisen välille. Yhteysuhri oli yhteyden ateria sekä Jumalan että lähimmäisen kanssa.
- Miksi länsimaalaisen Raamatun lukijan on vaikea ymmärtää vanhan liiton uhritoimituksia?
- Miksi sovitusta ei saada aikaan ilman verta?
- Miksi Aaronin piti uhrata ensin omasta puolestaan ja vasta sitten kansan puolesta?
- Miettikää, miksi yksi könttäuhri ei riittänyt, vaan uhreja piti olla näin monta?
- Mitä kansa oppi kaikkia noita uhritoimituksia katsellessaan a) itsestään ja b) Jumalasta?
- Mitä nämä jakeet puhuvat Jeesuksesta, oikeasta Jumalan uhrikaritsasta?
Jakeet 22-24. Herran kirkkaus oli ilmestynyt tähän mennessä vain Moosekselle molemmissa teltoissa. Nyt Herran luota kaikkein pyhimmästä lähti jonkinlainen tulenliekki, joka poltti kaikki alttarilla olevat uhrit.
- Miksi Aaron siunasi kansan nimenomaan uhritoimituksen jälkeen, ja miksi sama siunaus luetaan kirkoissa jumalanpalveluksen lopuksi?
- Mitä Herra tahtoi sanoa äsken uhratuista uhreista lähettämänsä tulen kautta?
- Mitä yhteistä on vanhan liiton uhreissa ja uuden liiton ehtoollisessa? Mitä eroa?
- Heprealaiskirjeessä viitataan tähän tapaukseen näin: Palvelkaamme Jumalaa hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. (Hepr. 12:28-29.) Miksi meidän uuden liiton uskovaistenkin on tarpeellista kuulla tällainen varoitus ja kehotus?
Jakeet 10:1-3. Nadab ja Abihu oli juuri vihitty papeiksi. Mooses oli sanonut heille: "Muistakaa toimia Herran käskyn mukaisesti. Muuten te kuolette!" (8:35.) Nyt he olivat menossa uhraamaan ruokauhria suitsutusalttarille, joka oli teltan "pyhä" nimisessä huoneessa. Joko he eivät sytyttäneet ruokauhria Herran sytyttämällä tulella tai sitten he eivät käyttäneet pyhäkön tuliastioita, vaan omiaan.
- Mikä vieraan tulen tuomisessa temppeliin oli niin suuri loukkaus Herraa vastaan, että hän rankaisi siitä kuolemalla?
- Miksi papit eivät voineet puolustella itseään sanomalla: "Tein sen vahingossa"?
- Miksi pappien vastuu on nytkin suurempi kuin kirkkokansan (3)?
- Mitä olisi tapahtunut, jos Herra olisi painanut koko asian villaisella?
- Miten jakeet 9:24 ja 10:2 liittyvät yhteen?
- Miksi Aaron ei vastannut Moosekselle mitään; mistä hänen hiljaisuutensa kertoi?
Jakeet 4-7. Herra oli sanonut: "Älköön kukaan pappi saattako itseään epäpuhtaaksi menemällä edes sukuunsa kuuluvan vainajan lähelle, paitsi jos vainaja on hänen oman perheensä jäsen: äiti, isä, poika, tytär tai veli." (3. Ms. 21:1-2.) Aaronin poikien serkut kutsuttiin siis kantamaan ruumiit ulos leiristä.
- Miettikää, miksi Herra ei tässä tapauksessa antanut Aaronin ja hänen poikiensa osallistua Nadabin ja Abihun suremiseen ja hautaamiseen, vaikka he olivat lähisukulaisia?
- Mitä tämä tragedia ehkä vaikutti Aaronin ja hänen jäljelle jääneiden poikiensa jumalasuhteeseen?
- Miten kukaan uskalsi tämän jälkeen lähestyä Jumalaa ja palvella häntä?
Ilosanoma: Jumalan kuluttava tuli osui kerran Jeesukseen, Jumalan Karitsaan. Hänestä tuli ikään kuin ukkosenjohdatin meille, jotka uskomme häneen ja olemme hänen nimeensä kastetut. Risti pelastaa meidät myös ikuisesta rangaistuksen paikasta, tulisesta järvestä. (Ilm. 21:8).
© www.raamattupiiri.fi