www.raamattupiiri.fi    

9. DAAVIDIN LANKEEMUS (2. Sam. 11)

Taustaa: Daavid oli nyt noin 50-vuotias mahtava kuningas. Batseba taas oli parikymppinen nuori rouva, jolle ei ollut ehtinyt syntyä lapsiakaan. Hänen miehensä Uria kuului Daavidin valiojoukkoihin. Hän ei ollut alkuperäinen israelilainen, mutta ilmeisesti jo hänen vanhempansa olivat olleet Herraan uskovia, koskapa he olivat antaneet pojalleen nimen "Herra on valoni". Uria oli mennyt upseeritoverinsa Eliamin tyttären kanssa naimisiin (2. Sam. 23:34,39). Vanhan käännöksen mukaan sotaan lähdettiin vuoden vaihteessa, mikä Israelissa ajoittuu lokakuuhun (jae 1). Silloin ei enää ollut niin kuuma kuin kesällä.

1-4. Tiedämme, että Uria oli kunnian mies ja rakasti vaimoaan syvästi (12:3). Meillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Batseba olisi vastannut miehensä tunteisiin. Batseba ei tietenkään asunut yksin, vaan miehensä perheen kanssa. Vanhan käännöksen mukaan hän oli "puhdistunut saastaisuudestaan", eli hänen kuukautisensa olivat juuri loppuneet. Batseban piti odottaa pimeän tuloon asti, ennen kuin hän voi mennä peseytymään puutarhaansa. Luultavasti tuona yönä paistoi kuu. Muistamme, että Daavidilla oli haaremissaan kymmenen vaimoa, joiden luo hän olisi voinut mennä milloin tahansa.

5-13. Huomatkaa, että aviorikoksesta Mooseksen laki langetti kuolemantuomion sekä miehelle että naiselle.

14-25

Lopuksi: Daavid ei saanut kokea hetkenkään onnea "uudesta rakkaudestaan". Myöhemmin hän kuvasi tuon ajan tunnelmiaan näin: Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä (Ps. 32:3-4).

© www.raamattupiiri.fi