www.raamattupiiri.fi    

24. MOOSES JA JUMALAN KASVOT (2. Mooses 33)

Taustaa: Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Herra oli päättänyt hävittää koko Israelin kansan kultaisen sonnin tähden. Mooseksen esirukous oli saanut hänet muuttamaan mielensä. Enkeli oli näyttäytynyt patriarkoille, ja Mooseskin oli kohdannut hänet sekä palavassa pensaassa (2. Moos. 3) että kansaa johtaneessa pilvipatsaassa (2. Moos. 14). Jos Herra ei kulkisi kansansa kanssa, se tarkoittaisi sitä, ettei ilmestysmajaa rakennettaisi. Ainakaan siihen ei tehtäisi mitään arkkua eli Herran valtaistuinta.

Jakeet 1-3

Jakeet 4-6. Koruja käyttivät tuossa kulttuurissa sekä miehet että naiset muulloin paitsi ei suruaikana.

Jakeet 7-11. Tähän asti Mooses oli kohdannut Herran vuorella. Nyt leirin ulkopuolelle oli pystytetty väliaikainen telttamaja. Kun varsinainen pyhäkköteltta valmistui, se seisoi keskellä leiriä.

Jakeet 12-13. Mooses koetti houkutella Herraa peruuttamaan päätöksensä ja kulkemaan kansansa kanssa luvattuun maahan eli "levon maahan".

Jakeet 14-17. Heprean sana "kasvot" voi tarkoittaa myös "läsnäoloa".

Jakeet 18-20. Heprean sana kabod voidaan kääntää suomeksi "kunnia" tai "kirkkaus".

Jakeet 21-23

Kokoavat kysymykset

Lopuksi: Herra tiesi, että joutuisi tuhoamaan syntisen kansansa matkalla, jos kulkisi heidän mukanaan. Siihen tarvittiin uhrilaitosta, ettei hänen tarvitsisi niin tehdä. Uhrieläinten piti kuolla syntisten ihmisten sijaisena. Uhrit olivat kuin ukkosenjohdattimia, jotka johdattivat Jumalan vihan pois kansan päältä. Varsinainen ukkosenjohdatin oli sitten Jeesus, Jumalan Karitsa, joka kantoi harteillaan koko maailman synnin. Puhumme uhreista enemmän myöhemmin.

© www.raamattupiiri.fi