www.raamattupiiri.fi    

12. VIIMEINEN VITSAUS (2. Mooses 12:21-51)

Taustaa: Viimeinen vitsaus kertoo siitä, miten tuhon enkeli kulki Egyptin läpi ja surmasi kaikki esikoiset, mutta ohitti israelilaisten kodit verensivelyn tähden. Verta siveltiin ovenpieliin iisoppikasvin korressa olevalla tupsulla. Samaa iisoppia käytettiin myöhemmin uhritoimituksissa. Koska sotakuntoisia miehiä Israelissa oli 600000, oletetaan, että kansaa olisi ollut pari miljoonaa. Jotkut teologit tosin ehdottavat paljon vähäisempää lukumäärää. Siihen emme ota nyt kantaa.

Jakeet 21-24

Jakeet 25-28

Jakeet 29-30. Huomatkaa, että Egyptin faraota pidettiin jumalana; hänen esikoisensa oli siis jumalan poika.

Jakeet 31-36. Leivässä piti olla juuri, joka hapatti taikinan. Tämä prosessi kesti muutamia tunteja.

Jakeet 37-39. Ramsesin ja Sukkotin väli oli runsaat 50 km. Sekakansa tarkoitti israelilaisten egyptiläisiä aviopuolisoita ja noista avioliitoista syntyneitä lapsia. Mahdollisesti myös jotkut muut orjat karkasivat Egyptistä israelilaisten siivellä.

Jakeet 40-42. Egyptistä lähtö tapahtui joko 1440-luvulla tai 1200-luvun alussa eKr.. Raamatun sana puhuu edellisen puolesta, arkeologia jälkimmäisen.

Jakeet 43-51

Lopuksi: Sen sijaan, että enkelin miekka olisi osunut Jumalan kansan esikoisiin, se osuikin Jumalan Karitsaan. Tästä tulee pääsiäisen hepreankielinen pesah, mennä ohi, säästää. Sen että Jeesus oli todellakin tässä tekstissä esiintyvä pääsiäislammas, todistavat nämä evankelista Johanneksen sanat, jotka hän soveltaa Jeesukseen: Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako." (Joh. 19:36*; vrt. jae 46). Faraon esikoinen kuoli, mutta niin kuoli Jumalankin esikoinen.

© www.raamattupiiri.fi