www.raamattupiiri.fi    

6. AMRAMIN POJAT MARSSIVAT FARAON ETEEN (2. Mooses 4:27-5:23)

Taustaa: Orjuuden ja sorron aikaa oli kestänyt jo melkein sata vuotta. Emme tiedä, olivatko heprealaiset pystyneet uhraamaan uhreja koko tuona pitkänä aikana. Joka tapauksessa he tiesivät, ettei syntejä voitu saada anteeksi ilman verenvuodatusta. Asiaa mutkisti se, että maata viljelevät egyptiläiset halveksivat lammaspaimenia. He eivät olisi katsoneet tietynlaisia eläinuhreja hyvällä silmällä, olihan esimerkiksi Apis-härkä heille pyhä eläin.

Jakeet 4:27-31. Huomatkaa, että Mooses oli asunut kotonaan vain 3-5 ensimmäistä elinvuottaan.

Jakeet 5:1-3. Veljekset joko pyysivät audienssia faraon luo, tai sitten he kohtasivat hänet aamulla, kun hän oli menossa Niilin rantaan palvomaan auringon jumala Ra'ta. Huomatkaa, että faraota itseäänkin palvottiin jumalana.

Jakeet 4-9. Olkia sekoitettiin Egyptissä saveen, koska ne saivat aikaan kemiallisen reaktion, joka teki tiilistä elastisia.

Jakeet 10-12

Jakeet 13-18. Työtä valvoivat egyptiläiset voudit eli työnteettäjät, mutta heidän alaisinaan toimivat israelilaiset päällysmiehet.

Jakeet 19-21. Luetaan jakeet molemmista käännöksistä.

Jakeet 5:22-23. Luetaan jae 23 molemmista käännöksistä.

Lopuksi: Herra oli luvannut pelastaa kansansa, mutta antoikin sen joutua yhä raskaampaan orjuuteen. Näin hän salasi siltä rakkauden suunnitelmansa. Yhtä salatulla tavalla Herra toimii meidänkin elämässämme. Kaikkein salatuimmillaan hän oli ristillä riippuessaan. Kukaan muu kuin ryöväri ei silloin tajunnut, että Herrahan siinä oli pelastamassa kansaansa synnin, kuoleman ja paholaisen orjuudesta.

© www.raamattupiiri.fi