www.raamattupiiri.fi    

14. TOINEN ASKEL SAULIN LUOPUMUKSEN TIELLÄ (1. Samuel 15:1-34)

Aluksi: Amalekilaiset olivat Esaun jälkeläisiä, beduiineja, jotka asuivat Negevin ja Siinain autiomaissa. He olivat hyökänneet Israelin kimppuun silloin, kun se oli ollut matkalla Egyptistä kotimaahansa. Niistä ajoista oli kulunut jo 300– 400 vuotta. Tästä syystä Jumala oli lukenut kirouksen amalekilaisten ylle (2. Moos. 17:8-13 ja 5. Moos. 25:19). Tuomarien aikaan oli tapahtunut kaksi yhteenottoa Israelin ja Amalekin välillä (Tuom. 3 ja 6).

Jakeet 1-3. "Herralle kuuluva uhri" tai "tuhon omaksi vihkiminen" tarkoittaa sitä, että jokin kaupunki ja kansa piti hävittää maan päältä kaikkine asukkaineen.

Jakeet 4-9. Keniläiset olivat toinen Siinain beduiinikansa, Mooseksen apen sukulaisia. Saul löi amalekilaiset Suriin asti, joka sijaitsi Egyptin itärajalla.

Jakeet 10-13. Tässä mainittu Karmel ei ole vuorijono Haifan lähellä, vaan paikkakunta 10 km Hebronista etelään. (Kaikissa kartoissa se ei näy.) Gilgaliin sieltä on matkaa linnuntietä kokonaista 65 km.

Jakeet 14-15

Jakeet 16-19. Amalekilaisten hävittäminen oli Saulin Herralta saama tehtävä. Joskus Herra nimittää jonkun hallitsijan suorittamaan vasemman kätensä työtä eli rankaisemaan kansoja niiden syntien tähden.

Jakeet 20-23

Jakeet 24-29. Samuel oli esiintynyt Saulin kanssa kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa jo parinkymmenen vuoden ajan. Pelkkä Samuelin läsnäolo viestitti kansalle: "Kuninkaalla on profeetta, joka välittää hänelle Herran sanan. Voimme luottaa siihen, että kuninkaan päätökset ovat myös Herran päätöksiä."

Jakeet 30-34

Lopuksi: Seuraava kuningas Daavid lankesi aviorikokseen ja murhaan, jotka saattavat tuntua meistä paljon suuremmilta rikoksilta kuin Saulin synnit. Saulin ja Daavidin ero oli kuitenkin se, että Saul hylkäsi Herran sanan. Sitä Daavid ei koskaan tehnyt. Herralla ei sen jälkeen ollut mitään "välinettä", jonka avulla hän olisi voinut puhua Saulin sydämelle. Daavid sen sijaan allekirjoitti Herran sanan tuomion omalla kohdallaan, uhrasi syntiuhrin ja sai anteeksi.

© www.raamattupiiri.fi