www.raamattupiiri.fi    

3. PAPIN POJAT OVAT PAHIMPIA (1. Samuel 2:12-36)

Aluksi: Elettiin tuomarien aikaa, jolloin Jumalan sanan opetus oli rempallaan. Pappeja oli tuohon aikaan todella vähän eivätkä leeviläiset ilmeisesti käyneet pyhäkköteltassa suorittamassa palvelutehtäviään. Eeli oli samalla kertaa ylipappi ja tuomari, joten hän oli varmasti kiireinen mies. Kun jumalattomuus levisi myös papiston keskuuteen, Israelin usko oli vaarassa hävitä kokonaan.

Jakeet 18-21. Käsittelemme tällä kertaa tekstiämme eri järjestyksessä kuin se on Raamatussa ja aloitamme Samuelista.

Jakeet 2:12-17. Lain mukaan Herralle piti antaa kustakin uhrista rasva – se siis piti polttaa. Papit saivat ottaa uhrieläimen rintakappaleen ja oikean reiden (3. Moos. 7:29-35). Uhri oli vanhan liiton armonväline, jota ilman ei voitu kohdata Herraa.

Jakeet 22-25. Irtoseksi oli kielletty Mooseksen laissa kuolemanrangaistuksen uhalla.

Jakeet 27-29. Huomatkaa, että rasvaa pidettiin uhrin parhaana osana.

Jakeet 30-36. Jumalan mies ennustaa ajasta, jolloin Eelin sukuhaara menettäisi pappistehtävänsä. Ennustus toteutui 130 vuotta myöhemmin, kun Salomo siirsi ylipapin tehtävät Aaronin toiselle sukuhaaralle (1. Kun. 2:26-27).

Jae 26. Samuel, vielä kerran

Lopuksi: Uhrin maahan polkeminen oli vakavin mahdollinen synti, koska kaikki vanhan liiton uhrit viittasivat Jumalan Karitsaan, Jeesukseen. Joka turhensi uhrin, sillä ei ollut enää mitään keinoa saada syntejään anteeksi – ei Eelin pojillakaan ollut. Meille Jeesuksen uhri välittyy armonvälineiden: Raamatun, kasteen ja ehtoollisen kautta. Siksi niistä on pidettävä kaksin käsin kiinni.

© www.raamattupiiri.fi