8. SÄRKYNYT SAVIRUUKKU (luvut 18-19, ks. myös 2. Aik. 33:1-10 ja 2. Kor. 4:7-10)

Raamattupiiri 18:1-12 ja 19:1-13

”Olen särkynyt saviruukku, ei siruja heitetä pois”, lauletaan eräässä tunnetussa hengellisessä laulussa. Millä tavalla laulu ja nämä Jeremian jakeet ovat ristiriidassa keskenään:18:3-6 ja 19:10-11?
Mitä tekovaiheessa oleva saviruukku tarkoittaa näissä luvuissa, entä valmis ruukku?
Millaisissa tilanteissa kokonainen kansa saattaa tehdä yhteistuumin pahaa tai vastaavasti luopua pahuudestaan (18:7-10)?
Soveltakaa ruukkuvertauksia meidän oman kansamme historiaan.
Mitkä ovat mielestäsi Suomen kansan kollektiivisia syntejä?
Miksi Juudan kansa ei pelännyt vähääkään Jumalan rangaistusta, jota Jeremia sille julisti (18:11-12)?
Mitä pitäisi tapahtua, että meidän kansamme ”luopuisi pahuudestaan” ja kääntyisi elävän Jumalan puoleen?
Miksi Herra valitsi ruukun särkemispaikaksi juuri Ben-Hinnomin laakson (19:1-2)?
Miksi nimenomaan pappien ja kansan vanhinten (eli johtomiesten) piti olla katsomassa ruukun särkemistä (19:1)?
Millaisten olosuhteiden vallitessa Jumalan kansa tulee niin sokeaksi, että ryhtyy uhraamaan omia lapsiaan epäjumalille, eli siis tappamaan heitä (19:4-5)?
Millä tavalla meidän maassamme uhrataan lapsia epäjumalille (esim. Mammonalle)?
Mikä oli Jumalan rangaistus lapsiuhreista Jeremian aikaan (7-13)? (Millä tavalla rikos ja rangaistus muistuttavat toisiaan?)
Mitä seurauksia meidän maallemme on tullut ja vielä tulee esimerkiksi aborttilaista? (Millä tavalla rikos ja rangaistus muistuttavat toisiaan?)
Missä vaiheessa jostakin kansasta tulee saviastia, jota ei enää voi korjata?
Jeesuksen kärsimyspsalmissa 22 mainitaan myös ruukunsirpale (Ps. 22:16). Miksi?
Muistolause: 18:6.

Tarina jatkuu... Seuraavasta luvusta näemme, mitä Juudan isokenkäiset ajattelivat Jeremian saviruukku-vertauksista. Niiden tähden profeetta joutui nimittäin jalkapuuhun.