Aluksi: Oli menossa vuosi 46 tai 47. Jeesus oli antanut lähetyskäskynsä 16-17 vuotta aikaisemmin. Paavali oli saanut lähetyskutsun uskoon tullessaan, 14 vuotta aikaisemmin, kun Jeesus oli sanonut hänelle: Mene, minä lähetän sinut kauas pakanain tykö (22:21*). Pietari oli kastanut Corneliuksen yli 10 vuotta aikaisemmin. Antiokian pakanaseurakuntakin oli jo muutaman vuoden vanha. Ja vasta tässä vaiheessa havahdutaan lähettämään ensimmäiset varsinaiset lähetyssaarnaajat maailmalle.
Barnabas oli leeviläinen, kotoisin Kyprokselta, mutta asunut Jerusalemissa jo ennen uskoon tuloaan. Johannes Markus oli hänen serkkunsa (Kol. 4:10). Markuksen äiti Maria oli Jerusalemin seurakunnan keskeisiä henkilöitä (12:12). Paavali oli tässä vaiheessa jo yli 40-vuotias.
Vetäjä lukee, mitä Antiokiasta sanotaan luvun 11b kohdassa Aluksi.
12:25-13:13
1. |
|
2. |
|
3. |
|
4. |
|
5. |
|
6. |
|
7. |
|
8. |
|
9. |
|
10. |
|
11. |
|
Kokoavat kysymykset
Lopuksi: Nyt alkoi Paavalin ja Barnabaan pitkä vaellus pitkin nykyisen Turkin vuoristoylänköjä. Ensimmäinen etappi oli Pisidian Antiokia, jonka synagogassa pidetyn saarnan voimme lukea sanasta sanaan jakeista 16-41. Monet tulivat vakuuttuneiksi uuden sanoman pelastavasta voimasta. Seuraavana sapattina synagoga oli niin täynnä kiinnostuneita, että juutalaiset raivostuivat ja yllyttivät kaupungin johdon lähetyssaarnaajia vastaan. Näiden täytyi lähteä Ikonioniin. Siitä tulikin sitten usein toistuva kaava Paavalin lähetysuralla: synagoga – muutamien uskoontulo – pakanoiden osoittama kiinnostus – juutalaisten nostattama mellakka - maa polttaa jalkojen alla – eteenpäin seuraavaan paikkaan. (13:14-14:7)
Läksy: Luku 14
© www.raamattupiiri.fi